Eilen, kun oli ihanan aurinkoinen päivä ja paljon valoa tarjolla, otin muutaman kuvan. Ensiksikin kuva niistä anttilan alen langoista ja "langoista".

 

 

 

Kaksi kerää sinertävän harmaata Coralloa (75% villaa 25% polyamidia). Uusi tuttavuus minulle, mutta muistan jonkun joskus maininneen tämän langan. Vaikuttaa ihan lupaavalta. Sopivan ohutta ja värikin menettelee. Oli noita värejä muitakin kyllä tarjolla...

Toinen parivaljakko on Coatsin Atlanta, joka on ihan sitä itseään, eli täyttä keinokuitua! Väri on hiukan tweedmäinen farkunsininen, joten siksi sitä ostin. Mennee ihan hyvin esim. lasten pipoihin. Tuota siis huimat 300g! Vihreä ihanuus onkin sitten Silky Tweed, joka nimensä mukaisesti sisältää silkkiä. Muita kuituja olivat mm. merinovilla ja pellava. Tietysti keinokuitujakin... Väri on juuri tuollainen ihanan maalaismaisen vihreä. Tuota nappasin kaksi kerää eli 100 g.

Nyt kun muistan, niin esittelen myös meneillään olevat neulomukset.

 

 

Työn alla siis neuletakki vauvan "haalari ja takki" -settiin. Lisäksi aloitin Teddy Galaxystä lämpöpussia. Huomasin nimittäin, että minulla on jokunen lankakerä ja kangaskilo varastossa ja ne pitäisi saada pois tämänhetkisestä paikastaan. Tilaa ei ole, joten parempi suristella ompelukoneella ja viuhtoa puikoilla ja koukulla oikein reippaasti.

Ja kun ompelemiseen päästiin, niin esittelen vielä viimeisimmän ompelukseni:

 

 

Kestovaippa. Tai siis sisävaippa. Vanha Marimekon raitapaitani oli jo tullut tiensä päähän, joten annoin sille uuden elämän vaippana. Ohjeena netistä ilmaiseksi saatu kaava. Kooksi mainittiin 62 cm, mutta minusta tuo vaikuttaa aika isolta. Vertasin nb-s kokoisiin ja niihin verrattuna on ainakin m-kokoa. Mutta ihan hyvä, koska pieniä meillä jo onkin ja niiden käyttäaika ei kuulemma ole mitenkään erityisen pitkä. Pitänee siis surautella noita "jokunen" lisää.

Ja sitten päivän varsinaiseen aiheeseen. Otsikoksi laitoin "anoppi hulluuntuu" ja näin voidaan sanoa tapahtuneen. Armas anoppini kävi kesälomareissullaan eteläisessä naapurissamme Virossa. Se nyt ei ole vielä hullua. Lähtiessään hän kysäisi mahdollisista tuomisista ja sanoin, että jos satut löytämään, niin tuo minulle yksi kiekko hahtuvalankaa. Ja kuinkas kävi? Ei tullut yhtä kiekkoa. 

 

 

 

Tuli seitsemän kiekkoa vaikka minkä väristä hahtuvalankaa. Eikä siinä vielä kaikki.

 

 

Lisäksi yksi kiekollinen oikein ohutta ja värjäämätöntä hahtuvalankaa ja ihanat leppäkerttusukat! Eikä siinä vielä kaikki.

 

 

Oli vielä saanut mahdutettua kassiinsa seitsemän - miksi noita nyt sanotaan - "pötkylää" huovutusvilloja. Ja ihan vaan pyysin yhtä kiekollista hahtuvalankaa. Kiitos ja kumarrus anopille!

Vielä loppukevennykseksi "olio", jonka mies bongasi eilen meidän terassilta.

 

 

Jollakin biologian kurssilla muistan tuollaisen nähneeni. Siis kuolleena. Nyt se tepasteli meidän terassilla! Muistelin, että sen nimi olisi ollut sarvikuonokuoriainen, mutta se onkin ilmeisesti sarvikuonokas. Aika pelottava!

Moikkelis!